Need for Speed: Most Wanted 2 on monialustainen tietokonepeli, joka kuuluu kilpailupeligenreen, ja jonka on kehittänyt Criterion Games (Burnout-sarjan tekijät sekä Need for Speed: Hot Pursuit -projekti vuodelta 2010). Pelin julkaisija on Electronic Arts. Peli julkaistiin lokakuussa 2012. Alustat: PC, Xbox 360, PlayStation 3.
Need for Speed: Most Wanted 2:n ympärillä oli paljon toiveita. Ensimmäisen Most Wanted -pelin fanit odottivat saavansa samanlaisen hurjan kilpailupelin, jossa on lukuisia pelimuotoja, kiinnostava juoni sekä runsaasti mahdollisuuksia autojen päivitykseen ja viritykseen. Fanien odotukset täyttyivät vain osittain, ja kaikkein konservatiivisimmat pelaajat olivat järkyttyneitä pelimekaniikan merkittävästä yksinkertaistamisesta. Tietenkin kaiken tämän voi selittää vaihtunut kehittäjä (ensimmäinen Most Wanted kehitettiin Black Box -studion toimesta), mutta tosiasia on, että Need for Speed: Most Wanted 2 ei ole enää se peli, johon miljoonat virtuaaliset kuljettajat olivat aikanaan hurahtaneet.
Toisessa osassa, Most Wanted 2:ssa, ei ole minkäänlaista juonilinjaa. Ei ollenkaan. Ei myöskään sankareita tai hahmoja. Kaupunki pelissä on avoin alue – pelaaja voi ajaa mihin suuntaan tahansa ja valita kilpailuja mielivaltaisessa järjestyksessä. Täten myös uudet autot avautuvat ympäristöä tutkiessa – kilpailuautot 'mustalta listalta' voivat olla kaikkein odottamattomimmissa paikoissa, myös tiettyjen rakennusten katoilla. Huomasit rautahevosestasi, hyppäsit kyytiin ja jatka matkaa. Samalla kun ajellaan kaupungin alueilla, voi tehdä erilaisia temppuja, vaikka pelissä ei juurikaan ole 'temppupisteitä'. Ja yleensäkin kaupunki saattaa vaikuttaa tyhjältä ja elottomalta, ja tämä tunne vain voimistuu ajan myötä.
Monet kilpailut Need for Speed: Most Wanted 2:ssa tapahtuvat samoilla radoilla ja reiteillä, joten vaihtelusta ei voi puhua. On kuitenkin olemassa joitakin kilpailumuotoja, jotka tarjoavat pelaajille kiinnostavampia vaihtoehtoja. Esimerkiksi 'Pako'-tilassa kilpailijan on ajettava tietyllä nopeudella, yrittäen samalla olla hidastamatta tai kiihdyttämättä. Mutta tällaiset kilpailut ovat melko harvinaisia, ja suurin osa kilpailuista on standardimaisia nopeuskilpailuja tai tuttuja NFS-sarjan poliisiauton jahtauspelejä.
Poliisit toimivat muuten melko oudoisti – useimmiten he ignoreeraavat villitessä olevat urheiluautojen kuljettajat, ja on melko vaikeaa saada heiltä huomiota. Parasta on ajaa suoraan johonkin poliisiin, minkä jälkeen voi karata iloisesti poliisiautojen äänekkäiden sireenien alla. Vaikka erityisen voimakkaasta onnettomuudesta voi olla vaikeaa paeta – auto onhan palasina, ei sinne mitään kilpailua. Muuten, puhuen noista palasista ja päivityksiin liittyvistä asioista – autojen virittely Most Wanted 2:ssa on vielä olemassa, vaikka sen mahdollisuudet ovatkin jonkin verran rajoittuneet verrattuna ensimmäiseen Most Wanted -peliin.
Mistä Need for Speed: Most Wanted 2:ta kannattaa kehua, on todella maukkaat ja kauniit grafiikat sekä huolella muotoillut autot. Mutta kuva on kuva, ja Most Wanted 2:n sisäinen sisältö ei ole ihan yhtä sujuvaa. Vaikka peli on oikeasti varsin hyvä, ei sitä kannata verrata vuoden 2005 Most Wanted -peliin – ne ovat kaksi täysin erillistä projektia.