Puolustukseen!
Johdanto:
Elokuvan Rock'n'Roller -näytöksiin liittyvä selitys postauksen lopussa=)
Pelin negatiivisten postausten ylivallasta johtuen päätin laatia tämän "melkein manifestin" "Puolustukseksi" pelille. Ennen kuin aloitan puhumisen mistään, haluan, että KAIKKI ymmärtävät yhden yksinkertaisen asian. Tämä on toinen peli, se ei ole lisäosa DA:O:lle, vaan itsenäinen projekti luodussa universumissa, ja niin paljon kuin se nyt poikkeaa alkuperäisestä, kolmonen voi myös poiketa toisesta ja ensimmäisestä. Kehittäjät ovat luovia ihmisiä, ja kiitos Electronic Artsille siitä, että heillä oli järkeä olla pakottamatta kehittäjiä olosuhteisiin, jotka velvoittaisivat ehdottomasti lahjakkaita ihmisiä "tehtailemaan" samaa samaa monta vuotta. Sarjan on ehdottomasti kehitettävä ja tarjottava jotain uutta jokaisessa pelissä. Tällä huomiolla ehdotan siirtymistä postauksen seuraavaan osaan:
Mistä tämä alkuperä tulee:
Dragon Age Origins -pelin julkaisun aikaan maailmalla oli kulkenut toinen titaani nimeltä Mass Effect, joka keräsi ylistävää palautetta sekä lehdistöltä että pelaajilta. Siinä oli kaikki edellisten pelien attribuutit, mutta yhdellä ja isoilla poikkeuksilla – se oli Action/RPG. Ja painopiste oli nimenomaan ensimmäisessä sanassa. Huolimatta toistuvuudesta, se oli kuin raikas tuulahdus, kuin kova sana genressä, jossa pääasiassa hallitsivat siihen aikaan bugiset, kömpelöt Gothic-pelit, hämmästyttävät ja mielenkiintoiset, mutta hirvittävä animaatio The Elder Scrolls -sarjassa ja vangitseva, mutta jotenkin liian monimutkainen Witcher! Olemme pelanneet Diablo 2:ta miljardin kerran, nauttineet äärettömän hyvistä Torchlight -peleistä, tutkimusretkille lähteneet Fallout 3:essa, suunnitelleet strategioita King's Bounty:ssä ja Heroes:ssä ja viettäneet iltoja WoW:n, Lineage:n ja muiden parissa.
Mutta kun uudet "Star Wars" -pelit julkaistiin, useimmat tuttavistani hylkäsivät rynnäkköonsa ja seikkailuihin ja juoksivat auttamaan Shepardia tulemaan SPECTORiksi ja paljastamaan avaruuden salaisuuksia. Se oli hämmästyttävä tunne, mutta jo silloin oli selvää, että kehittäjät olivat hieman venyttäneet RPG-elementtejä, erityisesti loputtoman lootin ja surkean inventaarion (huom! vain tämä asiasta puhuivat kaikki ja kaikkialla, mikä oli monille tuttavilleni isoin(!)* miinus ME:lle*). Aika kului ja uusi projekti Dragon Age Origins esiteltiin yleisölle. Kyllä, me rynnäimme jälleen, jotkut kauppoihin ja jotkut tracker-sivustoille saadakseen uuden annoksen kokemuksia.
Ja saimme niitä.
Pelin asennuksen ja käynnistämisen jälkeen monet meistä olivat hämmästyneitä mahdollisuuksien runsaudesta "esiosissa", mutta jo ensimmäisten pelituntien aikana syntyi epämiellyttävä tunne, jota kutsumme "Déjà vu":ksi. Melkein jokaisessa lokaatiossa, jokaisessa yksittäisessä hetkessä tunsi Neverwinterin, parannellun, lisätyn ja voimakkaasti naamioidun kuin partisaanin.
Ensimmäisestä käärmeennäyttöstä DA:O:sta käy heti ilmi, että pelimekanisesti Origins ei ole vallankumouksellinen eikä evoluutio, vaan aivan tavallinen jatko aiemmille yrityksille (kuten Baldur's Gate, Icewind Dale, Neverwinter Nights). Ja minulle, kuten tavalliselle pelaajalle (ei RPG-fanille), DA:O ei pelillisesti tuonut mitään paljastuksia; kaikki tuntui vanhalta ja muuttumattomalta siitä ajasta, kun "vallankumous" tapahtui.
Olen varjot ilman lapsia, Bertie. Ottaen huomioon, että olemme naimisissa laskelmoiden – olen laskenut väärin...
Stella
Rock'n'Rolla
Kaikki siinä on kohdallaan, sama tauko, sama ilme, sama gamma, sama valehdeltu vaikutus suurista lokaatioista (jotka paljastuivat todellisuudessa tavallisiksi käytäviksi, joissa oli pakko tuhota mobbeja ryhmissä, järjestäen "Sadonkorjuujuhlaa") ja tietenkin samat puolueet. Kaikki tämä luo tunteen, että periaatteet ja käytännöt siirtyvät tyhmästi sukupolvelta toiselle, kuin koulussa, mutta ei missään arvostetussa lukiossa (joiden, säilyttääkseen arvostetun asemansa, on vain pakko jatkuvasti parantaa koulutussysteemiään säilyttämättä samalla laatua), vaan tavallisessa